tiistai 12. syyskuuta 2017

Mihku Ilmar čoarvebaste, Ilmari Laitin sarvilusikka


Ilmari Laitin arkisto


AIDA-hankkeen myötä Saamelaisarkistoon on saatu saamenkäsityön lehtorin Ilmari Laitin (s. 1943) arkisto, joka sisältää erittäin monipuolista aineistoa kuten Laitin tekemiä logoluonnoksia saamelaisorganisaatioille ja kyselytutkimusaineistoa saamenkäsityöläisille vuodelta 1975. Arkistossa on myös useita hänen piirtämiään luonnoskuvia saamelaisista lusikoista.
Yksi lusikkapiirroksista herkistää sympaattisuudellaan. Se on tarkka piirros lusikasta, jonka Laiti on
valmistanut omaan kotiinsa sokerilusikaksi tuomaan kauneutta ja iloa arkeen. 

Lusikka on ollut saamelaiskulttuurissa yleisesti käytetty mutta henkilökohtainen esine, jota on kannettu mukana esimerkiksi kaulassa nyörissä. Perinteisesti lusikka on valmistettu poron sarvesta, ja hopeisia lusikoita on ollut niillä, joilla on ollut siihen varaa. Varakkaassa kyläpaikassa on voitu tarjota tervetuliaisryyppy yhteisestä viinakousasta. Tapa on saattanut olla olemassa tartuntatautien ehkäisemiseksi.

1600-luvulla alkoi tiettävästi ensimmäinen hopeaseppä leimata Lapin hopeaa ja saamelaiset alkoivat teettää lusikoitaan siitä. Malli tehtiin sarvesta kielimuurin ylittämiseksi, ja markkinapaikoilla sepillä teetettiin oman maun mukaisia lusikoita. Sarvi- ja hopealusikka risteytyivät tämän johdosta ja saamelainen lusikka alkoi kehittyä yhä koristeellisemmaksi ja omaperäisemmäksi.
Hopealusikkaan siirtyi sarvimaista koristelua, kuten reiät. Myös sarvi materiaalina on vaikuttanut hopealusikan muotoon. Sarvi vaatii kestääkseen leveän varren ja pesäkin on pienempi, kuin renessanssiajan lusikoissa. Toisaalta taitavat saamelaiset alkoivat tehdä myöhäiskeskiajan hopealusikoille tyypillisiä kierrevarsia sarvilusikoihin. Lusikoissa olevien renkaiden aiheuttaman kilinän uskottiin karkottavan pahoja henkiä.
Saamelaisella hopealusikalla oli käyttöarvon lisäksi huomattava rooli maksuvälineenä; sanotaan saamelaisille olleen tärkeää, että lusikoiden paino sopeutettiin vallitseviin painoyksiköihin. Hopealusikka oli arvokas sarvilusikan ollessa lähes arvoton.

Saamelainen hopea- ja sarvilusikka on palannut käyttöön viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, joskin eri tarkoituksessa. Sarvilusikalla voi tarjota hienoa sokeria tai mitata kahvia. Hopealusikka on nykyään suosittu lahja. Tänä päivänä sarvista lusikkaa arvostetaan enemmän kuin hopeista ja sen hinta on kaksinkertainen hopealusikkaan verrattuna.  

Kansallisarkiston Saamelaisarkistossa alkoi vuoden 2017 alussa AIDA-hanke, jossa Inariin muodostetaan saamelaisen käsityön ja muotoilun arkistokokonaisuus. Se sisältää sekä yksityisten käsityöläisten että saamenkäsityöalan yhdistysten arkistoja.


Teksti: Inka Kangasniemi, suunnittelija, Saamelaisarkisto
Juttu on julkaistu Kansallisarkiston Akti lehdessä 2/2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti