tiistai 13. helmikuuta 2018

Ođđa bargi AIDA-prošeavttas / Uusi työntekijä AIDA-projektissa




Mun lean áhku bealde Mihkku Helena Sámmola Sunná. Áddjá bealde Gová Nikko Lásse Nils-Heaihka Sámmola Sunná. Suomagillii mu namma lea Sunna Valkeapää. Mu eadni beal sohka lea gárjilaš ja dien perspektiivvas mun lean massán iežan eatnigiela. Áhči giela gal lean máhtán álo.

Lean gal bajásšaddan Anára márkanis, muhto mun láven muitalit milloseabbot gos mu váibmu lea eret. Dat lea eret dan luonddubirrasis gos mu áhčči váhnemat leat eret ja dat lea maid doppe eret gos eadni váhnemat leat eret. Giehtaruohttasis Robičoalmmis, Anárjotleagis Guolnnás, Davve-Gárjilis Suojärvis ja Lulle-Gárjilis Viipuris. Dáid áiggiid mun orun Tirros, lahka Muddusjávrri.

Vássán jagi áigge mun lean bargan Gákte365 prošeavttain, sihke duojárin ja performansadáiddárin. Diibmá mun stuđeren iežan dánsalihkástat terapevttalaš vugiid bagadallin. Lean maiddai dánsapedagoga, duojár ja boađi boađi gárvvis dáiddaoahpaheaddji.

AIDA-prošeavttas mun barggan prošeaktabargin. Bargui gullá deaivvadeamit duojáriiguin, sin jearahallan ja sin arkiivamateriálaid vuostáiváldin ja furken.

AIDA-prošeakta addá buori vejolašvuođa midjiide furket dehálaš árbedieđu dudjoma birra, eandalihke boahttebuovllaid váras. Muhto eanemus mun lean ilus das ahte dát prošeakta lea boktán buori sagastallama ja guorahallama ovdamearkka dihte etihkas. Danin go dakkár prošeavttat eai leat leamaš ovdal. Mii beassat smiehtat mainja lágiin Sámi arkiiva lea oktavuođas duojáriidda, makkár rolla Riikaarkiivvas ja Sámi arkiivvas lea Sámi álbmoga ektui ja mot mii gieđahallat ja juohkit duojáriid arkiivvaid? Stuorimus gažaldat mii lea jorrán lea: Gii oamasta árbedieđu?

---

Inarin ja Utsjoen ihmisille esittelen itseni nimellä: Mihkku Helena Sámmola Sunná. Käsivarren ihmisille ja siitä länteen esittelen itseni nimellä: Gová Nikko Lásse Nils-Heaihka Sámmola Sunná. Sillä tavalla olen esitellyt isäni ja hänen puolen suvun. Suomenkieliseltä nimeltäni olen Sunna Valkeapää.

Äiti ja hänen puolen suku on karjalaisia ja itse olen siitä perspektiivistä äidinkieleni menettänyt karjalainen.

Vaikka olen viettänyt lapsuuteni Inarissa, sydämestäni olen ennemmin kotoisin sieltä mistä áhkku ja áddjá tai mummo ja vaari ovat kotoisin. Käsivarresta Ropinperältä, Inarinjoelta Guolnasta, Pohjois-Karjalasta Suojärveltä ja Etelä-Karjalasta Viipurista.

Viime vuoden olen toiminut enimmäkseen performanssitaiteilijana ja duojárina Gákti365 -projektini kanssa. Samalla opiskelin itseni tanssiliiketerapeuttisten menetelmien ohjaajaksi, tanssipedagogin opintojen jälkeen. Aikaisemmilta opinnoiltani olen tosiaan duojár ja viittä vaille valmis kuvataidekasvattaja. 

AIDA-hankkeessa minä toimin projektityöntekijänä. Työn kuvaani kuuluu duojareiden kanssa kohtaamiset, heidän haastattelut ja mahdollisten arkistomateriaalien vastaanottaminen ja arkistointi.
AIDA-hanke on mielestäni hyvä hanke, koska se antaa mahdollisuuden meille tallentaa tärkeää perinnetietoa käsityökulttuuristamme tulevia sukupolvia ajatellen. Erityisen iloinen olen hankkeen aiheuttamasta keskustelusta, koska tällaista hanketta ei aikaisemmin ole ollut, niinpä joudumme pohtimaan tärkeitä kysymyksiä muun muassa eettisyyteen liittyen. Miten Saamelaisarkisto on yhteydessä duojareihin, millainen rooli Kansallisarkistolla ja Saamelaisarkistolla on saamelaiseen yhteisöön nähden ja kuinka duojareiden tuottamaa, perimää ja siirtämää perimätietoa käsitellään ja jaetaan? Erityisen pinnalla oleva kysymys on ollut: Kuka perimätiedon omistaa?
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti